Portfolio 2021

Kati Immonen

OVERGROWN / YLIKASVANUT

Alla videoesittely työhuoneeltani juuri ennen Helsinki Contemporaryn Overgrown -näyttelyä maaliskuussa 2021 (suomenkielinen selostus, englanninkielinen tekstitys).

Viimeisimmän näyttelyni nimi Overgrown / Ylikasvanut viittaa luonnon ihmisistä riippumattomiin prosesseihin, elinvoimaan, kasvuräjähdykseen, toiveikkuuteen, haluuni uskoa luonnon kykyyn uusiutua ja voittaa surkea maanmuokkaaja. Massiivisimmat ja rumimmatkin betonirakenteet häipyvät olemattomiin, sammaloituvat, peittyvät murattiin, homeeseen tai vaikka mihin pusikkoon mihin ihmisparka ei enää pääse ilman viidakkoveistä. Minulle näissä on kyse tulevaisuusfantasioista, ajasta jossa ihmisen tapa muokata ympäristöä on jäänyt alakynteen ja viidakkokirja on voittanut. Itse näen nämä vapauttavina maalauksina.

Yleiskuvia Overgrown -näyttelystä / Helsinki Contemporary, maaliskuu 2021. Yleiskuvat: Jussi Tiainen, teoskuvat: Vesa Aaltonen.

YLIKASVANUT/ OVERGROWN -sarja

Umpeen kasvavat altaat symbolisoivat ennen kaikkea tulevan toivorikkautta ja uskoa luonnon kykyyn peitellä lempeästi meidän tekemät rumilukset. Nämä altaat on enimmäkseen toteutettu yksinkertaisilla maalauseleillä – metallisen kynsilakkaisella taustavärillä ja maalarinteipin jättämillä jäljillä. Teippijäljet edustavat Rumia Rakenteita, joiden väliin jyräävät kasvit, välillä taas kasvit peittelevät teippijälkiä.

Ylikasvanut: Yksityisallas (akryyli paperille, 152×125 cm, 2020)

Ylikasvanut: Rakenne (85×82 cm, vesiväri ja akryyli paperille, 2020)

Ylikasvanut: Infinity pool (vesiväri ja tussi paperille 140×258 cm, animaatioprojisointi, kesto 3,40 min, editio 1/1). Jyväkylän taidemuseon kokoelma. Kuva: Hannu-Pekka Auraneva

Infinity pool tarkoittaa matka-esitekielellä ihanaa ylellistä uima-allasta, jossa altaan vesi valuu reunan yli. Näyttää teoriassa siltä, kuin uima-allas sulautuisi meren horisonttiin. Käytännössä ehkä ei näytä ihan siltä – kokeiltu on. Kloori haisee nenään ja infinity-efekti toimii jostain tarkasti valitusta kuvakulmasta, harvemmin kuitenkaan siitä, missä itse kelluu ja näkee rannan räjäytetyt kalliot ja betonirakenteet. Värillisen kasvuston valtaama neliskanttinen allas edustaa minulle toiveikkuutta, lempeää kostofantasiaa, haluani uskoa luonnon uudistusvoimaan.

Klikkaa yläpuolelta auki “POOL_Jkl) ja kurkkaa Ylikasvanyt: Infinity Pool -teoksen kännykkävideodokumentaatio Jyväskylän taidemuseolta. Overgrown: Infinity pool -teoksessa mustavalkoinen, vesivärein toteutettu uima-allasmaisema – länsimaisen hyvän elämän symboli – kasvaa pikkuhiljaa umpeen projisoitua värillistä kasvustoa.

 

Ylikasvanut: Särestö (28×74 cm, veisäväri ja guassi paperille, 2020)

Ylikasvanut: Tamminiemi (28×76 cm, vesiväri paperille, 2020)

Tamminiemi ja Särestö -maalaukset yhdistävät altaat temaattisesti Muistomerkki-sarjaan, joka myös käsittelee suurmieskulttia asiana, jonka voisimme antaa luonnon painella unohduksiin. Tamminiemen saunan umpeen kasvavalla altaalla asuu eläimiä, joita Kekkonen eräällä metsästysreissulla ampui: fasaani, villisikoja ja yksi vahingossa ammuttu närhi.

MUISTOMERKKI/MONUMENT -sarja

Muistomerkki-sarjan merkkimiesveistokset ovat saaneet uudenlaisen ilmeen sammaloituneina ja kasvien peittäminä. Minun tulee aina huokailtua väsyneesti katsellessani näitä patsaita kaupungilla ja julkisissa tiloissa ja mietin, miten “patsaita” voisi päivittää 2020-luvulle. Neromyyttiä on viime aikoina purettu ansiokkaasti ja toisaalta diktaattoreiden muistomerkkejä kaadetaan ja kannetaan kellariin piiloon. Kuitenkin sekä nerot että diktaattorit ovat osa meitä ja historiaamme. Antaa niiden haipua unholaan vähän lempeämmin. Ja siksi olenkin nimennyt monumentit niillä kasvavien kasvien mukaan. Sen sijaan, että juhlimme yksittäisiä suurmiehiä näköispatsain, meidän kuuluisi tehdä muistomerkkejä yhdessä luonnon kanssa, luonnonelementeille.

Muistomerkki: Lahottajat (vesiväri ja tussi paperille, 56×59 cm, 2020). Maalauksen taustaa: Lahottajat on muistomerkki maanalaiselle, ihmiselle osin näkymättömälle voimalle, rihmastoille jotka muokkaa maan uudestaan vaikka maanpohja olisi osin tuhoutunut rakentamisen ja teollisuuden takia. Näkymätön sienirihmasto murtaa asfaltinkin vaikka on mielikuvissamme hentoa ja haurasta.

Muistomerkki: Syötävät (2020), vesiväri ja akryyli paperille, 59×59 cm (EMMA Espoon modernin taiteen museo)

Muistomerkki: Horsma (2020), vesiväri paperille, 59×59 cm (EMMA Espoon modernin taiteen museo)

Muistomerkki: Piennar (vesiväri paperille, 36×40 cm, 2021)

Muistomerkki: Metsälehmus (2020), vesiväri ja peiteväri paperille, 59×59 cm. Metsälehmus on Suomessakin luonnonvaraisena kasvava jalo lehtipuu. Se kasvoi pitkään luonnonvaraisena mm. Päijänteen rannoilla, hävisi, ja nyt istutettuna leviää uudelleen. Lehdet ovat alapuolelta kauniin silkkisen sinivihreät.

Muistomerkki: Seikkailu (2021), vesiväri paperille, 59×59 cm (EMMA Espoon modernin taiteen museo). Maalauksen muistomerkki on näköispatsas tutkimusmatkailija ja kartoittaja James Cookista. Cook seikkaili, tutki ja ruudutti eurooppalaisille tutkimattomia alueita. Hän myös kohteli kohtaamiaan ”alkuasukkaita” ajan hengen mukaisesti. Nyt kolmen maanosan oravat – intianjättiorava, japaninliito-orava ja amerikan harmaaorava kiipeilevät Cookin päällä.

Muistomerkki: Lupiini ja kurtturuusu (vesiväri ja akryyli paperille, 100×101 cm, 2020) on Muistomerkki-sarjan alkuvaiheen maalaus, joka jäi pitkäksi aikaa kesken hetken mielijohteesta tehtyjen harmaiden outojen kukkien takia. Maalauksen muistomerkki on oman arkireittini varrella (Turun Aurakadulla) oleva Lenin-patsas, joka aina herättää minussa kummeksuntaa. Miksi haluamme ajatella Leniniä Aurakadulla? Haluaisinko että omasta olohuoneen ikkunasta näkyisi Lenin-muistomerkki? Olen sovinnollinen ihminen enkä halua räjäyttää menneisyyden kiistanalaisia hahmoja enkä koko ihmiskuntaa tekemiemme virheiden vuoksi mutta jotain voisi silti tehdä. 
Joku assosiaatio tuli Leninistä Aurakadulla kasveihin, joita nimitetään vieraslajeiksi. Kiistanalaisia ihmisen jälkiä nekin ovat. Kuten esimerkiksi lupiini ja kurtturuusu, joita viime vuosina on alettu hävittää myös Suomen luonnosta mutta jotka alunperin on tuotu tänne ihastuneina, puutarhojen kruunuiksi. Tervetuloa molemmille meidän pihaan leviämään!

Mitä kriitikot ja yleisö sanoivat vuonna 2021 esillä olleista teoksistani?

Harri Mäcklin kirjoittaa Overgrown-näyttelystä Helsingin Sanomissa 29.3.2021 mm. näin: (juttu aukeaa kokonaan vain tilaajille) “Immosen rehevä maalaustyyli päivittää kukkamaalauksen genreä. Hänen maalauksissaan kasvit eivät lepää säyseästi maljakossa, vaan ne rönsyilevät, rehevöityvät ja puskevat juurensa minne haluavat.”

Sofia Simelius kirjoittaa Overgrown -näyttelyni ajankohtaisuudesta Huvudstadsbladetissa 19.3.2021 mm. näin: (juttu aukeaa kokonaan vain tilaajille) “Aktuell problematik. Ingen har glömt sommarens Black Lives Matter-protester och den medföljande diskussionen kring varat eller icke-varat av statyer föreställande problematiska kolonialistiska män. I ljuset av detta blir Immonens verk påfallande aktuella och för den fantasifulla erbjuder de ett alternativt sätt att handskas med de många tvivelaktiga monumenten. Varför inte låta naturen ha sin gång och låta dem bli igenvuxna, för att en gång för alla demonstrera hur mossigt förlegade dessa gubbar är?”

Suomen Kuvalehden toimittaja Silja Lanas Cavada nosti Overgrown-näyttelyn viikon näyttelyksi 26.3.2021 (juttu aukeaa kokonaan vain tilaajille). “Ihmisistä huolimatta. Kun ihminen lähtee, luonto ottaa omansa takaisin. Kati Immosen (s.1971) vesiväritöissä kasvit hiipivät uima-altaiden reunoille ja tekevät länsimaisen vaurauden symboleista kotinsa.”

YLEISÖN KOMMENTTEJA, KESÄ 2021/ Jyväskylän taidemuseon Korpi vastaan puutarha -näyttelystä (koonnut Jyväskylän taidemuseo)

12.6. Ehdottoman hieno kokonaisuus taas! Oli niin mielenkiintoista kuinka ihmisten kasvot tulivat läpi (viitaten Immosen patsas-teoksiin). Saako tulla uudestaankin? (vakiokävijä, eläkeläisnainen Museokortilla)

20.6. Vanha harmaapari: Kerta kaikkiaan upea näyttely. Se hylätty puutarha joka alkaa vähitellen elämään, aivan pistämätön. Kyllä me täällä käydään niin kauan kuin ollaan hengissä.

6.7. Siis olipa hieno näyttely tuo Immosen! Tulin tänne sillä ajatuksella, että saan lapsen nukutettua (rattaissa n.1 v lapsi) samalla kun itse kierrän näyttelyssä ja saan vähän omaa aikaa, mutta lapsihan innostuikin katselemaan paljon ja osoitteli teoksia. No, eihän siinä mitään kun kerran noin paljon tykkäsi hänkin. (nainen n.30v)

29.7. Kati Immonen oli hieno, video oli hauska… se loisteputkiallergia..

28.8. Olipa ihanaa nähdä taas näyttelyitä! Pitkästä aikaa taas kunnolla taidetta, ihan tuntui että imee kuin pesusieni. Ja Kati Immonen on ihan selvästi uudistunut työskentelyssään, oli hienoa nähdä ihan uutta kehitystä. Ja koko näyttelyiden kokonaisuus oli hyvä, toimivat hyvin yhdessä. Eikä tarvinnut koronaa pelätä kierroksella, kun oli mukavan väljää. (pariskunta n.45v.)